29.4.2022 / Päivä 6

15,7 km (yht. 82,8 km)
8 legiä (a 50min)
korkeus: 1390 m
sää: aamu pikkupakkanen, puolipilvinen, 10-12m/s etelätuulta; päivä pikkupakkanen, pilvistä, vaihtelevaa lumituiskua, 14-16m/s etelätuuli; ilta -7C, pilvinen, lumituisku, 11m/s lounastuuli
sijainti: N 66,942043° W 048,595488°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Päivä kuusi kertaa kaksi

Toim.huom. Koska päivän blogivuorosta oli epäselvyyttä (niin se ajantaju hämärtyy), syntyi tämän päivän kulusta ihan yllättäen kaksi kilpailevaa versiota. Ja koska täällä ei heitetä mitään hukkaan, löytyvät molemmat tuosta alta. Lukijat voivat valita itselleen mieleisensä version, jota uskoa.

VERSIO 1

Aamulla hieman yli seitsemän heräsin kun Juha tökkäsi minua kylkeen. Olen nukkunut tähän mennessä joka yö korvatulppien ka nssa, eikä herätyskellon vaimea pärinä päässyt katkaisemaan untani. Vaikka nukuin yli 9 tuntia sikeästi, olisin helposti voinut jatkaa unta. Viisi päivää rymyämistä on tehnyt tehtävänsä ja uni maittaa.

En kuitenkaan ollut väsynyt. Aamutoimet ripeästi käyntiin. Veden sulatusta, vaatteiden kuivattamista, makuupussien pakkausta, syömistä ja pukeutumista. Huomasin heti, että lakijäätikön ollessa lähellä/osittain jo allamme myös tuuli yltyy. Ennen hiihdon aloittamista Keijon tuulimittariin pamahti melkein 20msek tuulen nopeus. Pakkasta ei onneksi ollut juurikaan, joten ihan siedettävä olosuhde. Myös tuulen suunta noin etelästä kävi meille hyvin. Vastatuulella päivästä olisi tullut rankka, mutta sivuttainen viilentää.

Aloitimme päivän työmaan kello 9:02. Aamupäivällä aurinko näyttäytyi ja edessä oli vaikuttava näkymä. Horisontissa pelkästään valkoista viivaa loivasti ylöspäin nousten. Puolenpäivän kieppeillä t uli paksu pilvipeite, joka yhdistettynä tuulen nostattamaan lumipöllyyn teki horisontin erottamisen mahdottomaksi. Etumaisena suunnistaessa tuntui absurdilta. Ylhäällä, sivulla ja edessä aivan sama näkymä. Pelkkää valkoista.

Hiihtäessä vaivuin ajatuksien syviin syövereihin. On vaikea sanoa mitä päivän aikana on mielessä liikkunut. Normaalisti ajatukset ovat kuin pilviä. Niitä tulee ja menee, ne ovat erilaisia ja muuttavat muotoaan. Joskus niitä suorastaan vilisee ja tuntuu olevan liikaa. Jossain siellä takana on kirkas taivas. Levollinen ja autuas mieli. Tänään hiihtäessä tuo mielen maisema oli kirkas pilvetön taivas. Fyysinen rasitus, hiertymät ja muut seikat ovat jossain taustalla, vakiona ja unohdettavissa. Suksi menee toisen eteen ja sauva seuraa rytmikkäästi perässä. Mieli on autuas.

Tämä sama autuus on kohta edessä kun päivän hommat on paketissa. On aika kaivaa korvatulpat esille ja nukahtaa. Huomenna taas näemme m itä Grönlannilla on meille annettavana.

Ps: terveiset Marjalle. Kun luet tämän on köpiksessä vuorokausi jo vaihtunut. Hyvää syntymäpäivää <3

Terveiset myös perheelle, espa 37 ja kavereille.

Retkikunnalla kaikki hyvin

- Juho

VERSIO 2

Heräsin yöllä kun tuuli paukutti telttakangasta aiheuttaen sen, että vasemman korvani tärykalvo paukkui samaan tahtiin ja häiritsi untani. Ulkona tuuli oli voimistunut kovaksi ja tärisytteli telttaa puolelta toiselle.

Arvioimme aamulla öiseksi tuulen nopeudeksi noin 20 metriä sekunnissa.

Oma aamuni käynnistyi litralla kaurapuuroa jossa möllötti 50 gramman voisilmä, vielä puoli pakettia Tanskalaista meetwurstia päälle, niin johan alkaa vanhempikin kone pikkuhiljaa käynnistyä.

Sitten tuttua kaavaa noudattaen retkikunnan kamppeet kasaan ja menoksi. Hiihto käynnistyi kovan sivutuulen ja pöllyävän lumen saattelemana, mitta simme tuulen nopeudeksi 19m/s.

Tuuli ei jättänyt jäistä retkikuntaamme rauhaan vaan ahdisteli meitä kiivaasti koko päivän ajan, pakkanenkin oli kiristymään päin joka teki kelistä entistä kylmemmemmän.
Leiripaikalle saavuttaessa mittasimme pakkasen purevuusarvoksi -26 astetta, joten eipä ihme, että alkoi ohuessa alusasussa jo tulla vilu.

Nyt kuitenkin lämpimässä teltassa bensakeittimet kohisee ja kupissa höyryää tee. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

- Teppo

Kuvassa: Aamun maisemaa teltan oviaukosta. (Kuva: Korpi-Jaakko)

4 kommenttia

  1. Sydämellinen kiitos molemmista teksteistä. Elän maisemissa. Harmi hiertymät sun muut ja, että jo näinkin alkumatkasta alkaa olla noin viimaisen kylmää. Täällä aurinkoinen ja toisaalta pilvinen viima kylmillä lumihiutaleilla vaihtelevat vajaan tunnin kävelymatkan aikana pysäkiltä kotiin. Ajattelen kävellessäni teidän olosuhteitanne, ja nautin ”kylmyydestä”.
    Teltan pauke on varmasti kamala.
    Joskus Lapissakin tuuli repii paukkeella telttakangasta. Teillä semmoiset lakeudet ympärillänne, on pauketta, mutta myös kauneutta, kuten kuvasta näkyy. Herättäppä tuohon maisemaan.
    Outi

  2. Kiitos rakas synttärionnitteluista!
    Heti nousi huoli, kun mainitsit rakot, mutta onneksi kaikki vaikuttaa olevan silti hyvin 😊
    Nautin myös suuresti tupla-kirjoituksesta, koska harmikseni blogin lukee aina niin nopeasti ja sitten pitää malttaa taas seuraavaan aamuun. Tsemppiä koko porukalle! Nauttikaa reissusta

  3. Omistettu Jaakolle:

    ”Jos sinä olet omenapuu tahdon minä olla omena
    Jos sinä sytyt tuleen tahdon minä olla vesi tai herkästi syttyvä aine
    Jos sinä hukut tahdon minä olla pohja tai virta
    Jos sinä katsot kauas tahdon minä olla etäinen piste
    Jos sinä suljet luomesi tahdon minä olla äkillinen pimeys”

  4. Terveisiä Espalta ja superpaljon tsemppiä koko porukalle! Juho, kaikki sun karkit on syöty ja todistusaineisto hävitetty. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.