5.5.2016 / Päivä 12
25,5 km / 206,5 km yhteensä (noin 600 kilometristä)
8 legiä (a 50min)
korkeus: 2190 m
sää: aamu -26°C, 3-4m/s kaakosta, aurinkoista; päivä -5°C, tyyni, aurinkoinen; teltassa tarkenee edelleen, mutta pakkanen alkaa taas kiristyä
sijainti: N 66,4538 W 045,7591

Norjalainen juustopussi

Viime vuodet norjalaiset ovat olleet maastohiihdossa murskaavan, jopa masentavan, ylivoimaisia. Ei ole tavatonta, että maailman cupin osakisan tulosluettelon 20 ekan joukossa on toistakymmentä norjalaista. Lista olisi vielä rumempi, jos norskit saisivat laittaa enemmän ukkoja viivalle.

Sama toistuu arktisessa retkeilyssä. Suomalaisia hiihtelee Grönlannissa noin 1 retkikunta per vuosi. Norjalaisia retkikuntia on kymmenkunta. Suomalaiset tikistävät jään yli noin 30 päivässä. Nopeimpia ovat olleet Jari ja Johanna Nousiainen, Marko Savola ja Lauri Lahtinen. Heillä aikaa kului 21 vuorokautta vuonna 2010. Muistan hyvin, millä pieteetillä viilattiin grammoja varusteista. Vappukuohuvana heillä oli C-poretta. Ja kuinka 30 kilon rengasta riuhdottiin syksyn synkkinä iltoina Lappeenrannan pururadoilla.

Mutta mitä vielä! Norjalaisten kaupallinen retkikuntapendolino pyyhkäisee jäätikön yli 26 päivässä. Siis pari opasta ja joukko toisilleen usein tuntemattomia ihmisiä. Norjalaisilla on myös hallussa ylityksen nopeusennätys: 7 vrk 8 h / 600 km / kaikki romut hinauksessa / itse itseään huoltaen!

Olen tähän saakka, ehkä hieman naiivisti olettanut, että ero johtuu Norjan 10 kertaa jyrkemmistä ja pitemmistä ylämäistä sekä monin verroin tylymmistä keleistä. Ei ihme, jos kulkee, kun elää ja harjoittelee tuollaisissa oloissa.

Sitten mieleeni muistui Norjalaisen oppaan ”juustopussi”, joka häneltä jäi majapaikan jääkaappiin Kangerlussuaqissa ja jonka toimitimme seuraavana päivänä jään reunaan. Heräsi ajatuksia:
1) Juustopussi sisälsi vakuumiin pakattuna ruskean keltaisia kiekkoja. Ei todellakaan mitään emmentalia tai oltermannia.
2) Miten yhden oppaan vajaan kilon sapuskat voivat olla niin kallisarvoisia, että 9 hengen retkikunnalla on varaa jättää 1 hiihtopäivä niukasta 26 päivän aikataulusta käyttämättä? Muilta riittäisi helposti jaettavaa puuttuvien eväiden tilalle.
3) Norjalaiset saapuivat DYE II:lle, 1/3 matkaan, päivän meidän perässä.

Vahvasti epäilen että tilanne on seuraava: Päivän 23 kohdalla norjalaiset ovat hiihdelleet pintakaasulla jäätikön laelle. Matkaa itärannalle on rapiat 200 km ja päiviä jäljellä 3. Siinä kohti nousukarvat vaihdetaan fluoripohjaiseen luistovoiteeseen ja teleskooppisauvat pidennetään maksimipituuteen. Opas heilauttaa lähtömerkin ja alkaa armoton tasatyöntö, kuin nykypäivän Vasaloppetissa ikään. Voin vain kuvitella, että kyyti on jäätävää. Kun joku alkaa tummua, o pas jakaa ”juustoa” pussistaan, oletettavasti suun kautta nautittavaksi ja taas kulkee. Ennätyshiihdon tehneillä norskeilla pulkka oli todennäköisesti pullollaan ”juustoa”.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että juustopussin sisältö olisi pitänyt toimittaa Suomen hiihtomaajoukkueen eksperttien analysoitavaksi.

Oma porukkamme jatkoi hiihtoa kohti itää purevassa 25 asteen pakkasessa ja viimassa. Parran kasvattaneiden naamavärkit olivat mukavassa huurussa. Ilmeisesti lepopäivän jäljiltä meno maistui ja mopon keula alkoi nousta pystyyn. Lekipituudet alkoivat lähennellä 4 kilometriä ja joukosta alkoi kuulua vaatimuksia päivän pidentämisestä lekillä tai parilla. Jaakko pisti kuitenkin jäitä porukan hattuun ja sai ajettua viimeisen, kahdeksannen lekin maaliin rauhallista 2,9km/h vauhtia. Hyvä niin, sillä matkaa on vielä 2/3 taitettavana ja aikataulusta ollaan jopa hivenen edellä.

– Tomi

Kuvassa: Voiko näillä ev äillä pärjätä?

Retkikunnalla kaikki hyvin.

5 Kommenttia

  1. Mukava seurata teidän etenemistä! Kiinnostaisi kuulla millaisia gourmet-aterioita Niina saa aikaan itse kuivatuista aineksistaan? Terveisiä kesäiseltä Tampereelta! Maiju

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *