Letkeä lepopäivä

5.5.2022 / Päivä 12

0 km (yht. 194,7 km) (Tosin käveltiin pari sataa metriä asemalle ja takaisin!)
0 legiä (a 50min)
korkeus: 2120 m
sää: aamu -21C, heikko tuuli; päivä -15C, tyyni; ilta -20C, heikko tuuli; koko päivä aurinkoa pilvettömältä taivaalta
sijainti: N 66,494528° W 046,326507°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Letkeä lepopäivä

Heräiltiin siinä kymmenen maissa kirkkaaseen pakkasaamuun ja ruvettiin Keijon kanssa aamiaisen tekoon. Tänään laitettiin aamiaiseksi meetwursti tortilloja, lämpimiä meetwurstileipiä ja päälle vielä kunnon kasa lettuja mansikkahillolla.

Kello yhden aikoihin lähdettiin porukalla tutkimaan telttaleirimme lähellä sijaitsevan Dye2:en salaisuuksia.

Kiipesimme hylätyn tutka-aseman raollaan olevasta ovesta sisään pimeään huoneeseen otsalamput päässä ja lähdimme etenemään pimeään sokkeloiseen rakennukseen.
Käytäviä risteili sinne tänne ja sisällä oli hieman aavemainen tunnelma pimeine huoneineen ja saleineen

Oli makuuhuoneita, pesutiloja, konesaleja, keittiö ja tietysti myös baari jossa oli muistona illanistujaisista muutama tosi paksu sikaarinpätkä.

Ruokavarastosta löysimme melkoisen kasan erilaisia säilyketölkkejä ja muuta evästä sekä useita laatikoita jäätynyttä kaakaojuomaa.
Aseman ylimmässä kerroksessa valtavan pyöreän läpikuultavan pallukan sisällä sijaitsi varsinainen tutka, pallon ympäri kiersi näköalaparveke josta pääsi ihailemaan jäätikön maisemia sekä läheisen kiitoradan Hercules-kuljetuskoneen nousua ilmaan.

Vaikka paikka alkaakin olla jo hieman rähjäinen löytyi sieltä silti monenlaisia muistoja menneisyydestä.

Raapustelimme nimemme vieraskirjaan sekä itse tutkapalloon niinkuin muutkin kävijät olivat tehneet, s itten vielä pari yhteiskuvaa ja tutkimusretki tutka-asemalla oli päättynyt. Ja ehkäpä jotkut meistä löysivät asemalta myös jotain muistoja itselleen mukaan otettavaksi, ompahan tuokin ihme nyt sitten tullut nähtyä.

Sää suosi lepopäiväämme aurinkoisella kauniilla tyynellä kelillä ja mittasin iltapäivällä teltan sisältä +28 asteen lämpötilan, kelpasi siinä pihalla kahvitella ja tulihan tuota vähän rommiakin otettua.

Huomenna retkikunta palaa arkeen ja matka jatkuu.

- Teppo

Kuvassa: Retkikunnan yhteispotretti DYE2:n tutkakuvussa. (Kuva: Korpi-Jaakko)

LISÄKSI YLEISÖN PYYNÖSTÄ: KYSY MITÄ VAAN, MERIKE VASTAA MITÄ VAAN -PALSTA

Arktisia vaivoja ja arkiasioita

Paljon on tullut kyselyjä arjesta täällä jäätiköllä. Tänään on ensimmäinen lepopäivä. Merinovilla-asuja roikkuu ympäri leriä tuulettumassa. Osa on pesty lumihangessa ennen ripustamista. On toki välillä joku asu nähty ahkionkin päällä raikastumassa hiihtopäivän ajan.

Tänään myös kävin lumi-nalgene-pesulla. Eli ekaksi lumipesu ja sitten loppuhankaus& huuhtelu vajaalla litralla haaleaa vettä. Ja sitten puhtaat (=vähiten käytössä ollut) merinoasu päälle. Tällainen tuuleton pakkaspäivä sopii peseytymiseen mainiosti, ei tule edes viileä olo. Jaakkokin innostui vaihtamaan retkikunnassa yleisen kosteuspyyhepesun lumi-nalgene-versioon.

Retkikunnan pahin vitsaus ovat huulet. Ei suinkaan mitkään hiertymät tai rakot. Jaakon, joka on hiihdellyt lähes kaikilla arktisilla alueilla, mukaan tällainen huuliturvotus rohtumilla tulee vain Grönlannin armottoman auringon alla (Ankarat avotunturit tarjoaa myös armottomia aurinkomatkoja). Kurjaksi vaivan tekee vereslihalla oleva huulen sisäpinta, jossa kirvelee suklaa, urheilujuoma, tomattikastike, hammastahna... Hoitokeinona illalla viimeisenä huulet hölvätään Hydrokortisonilla ja aamulla Bepanthenilla. Muuten ei ruokailu onnistu. Aurinkokertoimet tai edes Darth Vader-maski eivät ole pelastaneet vaivalta. Nyt sitten lepopäivänä välttelemme aurinkoa ja toivomme ihmeparantumisia.

Hyvät kinesioteippausohjeet saimme Suomesta yhteen pahasti kipeytyneeseen polveen. Kiitos Anna!! Polvi on jo parempi alkureissun rankan ryttyytyksen jälkeen.

Joillain esiintyy ikävää käsien puutumista. Tosin sekin on nyt vähentynyt, kun ollaan päästy hiihtämään rennommin tasaisempaa ylämäkeä.

Retkikunta luottaa voihin. Juhalla on kuulemma rypsiöljyä pullollinen mukana, mutta sillä on vain temppuilevia suksisiteitä voideltu.

Liekö rasitus tai rasitus+ruokavaliomuutos syynä, mutta minulla meni vatsa sekaisin alkumatkasta. Nyt ruokailut jo onnistuvat paremmin, mutta varsinkin lounasta jää vieläkin syömättä, kun alkaa niin rajusti kuvottamaan. Ennen kokematonta... Kuitenkin ahkio on lastattu kaikenlaisilla hyviksi ja herkullisiksi todetuilla retkiruuilla.
Monilla legitauoilla miehet istuivat ahkioillaan kasvot kohti tuiskua, jotta saisin vessarauhan tuulen alapuolella. Onneksi matkasta löytyy Precosaa ja Imodiumia. Vaiva on jo hellittämässä (ja ruokailuni ovat Jaakon tarkassa seurannassa, kun telttapari olemme). Lisäksi Jaakko ruokki tänään lampaitaan tuoreilla aamusämpylöillä ja pyöräytti iltapäiväkahville herkullisen banaanisuklaakakun.

Leirissä usein rakennamme vessan tai pari. Hienoja auringonlaskuja tai Herkules-koneen nousuja sieltä saa katsella. Tuiskupäivinä absidivessat vievät voiton. Eli teltan eteistilaan kaivetaan vessakuoppa. Pakkanen jäädyttää tuotokset ja enimmät hajut myös.

Rukkasia tänään on korjailtu. Saumat eivät oikein kestäneet kovaa sauvomista.

Mitäkö on unohtunut matkasta? No, ainakin minulta varasompa. Nyt kun sitä kerrankin olisi tarvittu, niin sen tietysti unohti. Onneksi Jaakko on haka korja amaan kaikenlaisia rikkoja.

Tällaisia mietti Merike luppopivänä.