Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon osan erityisosaamiseen perustuva luonto-opastamisen tutkintotilaisuus järjestettiin kahden tutkinnon suorittajan ja kahdeksan asiakkaan voimin Kebnekaisen hulppeissa vuoristomaisemissa huhtikuun lopussa. Ajankohta oli ennakkoon hiukan kysymyksiä herättävä; kuinkahan pitkälle kevät on edennyt ja löytyykö lumistaosuutta laakson pohjalta mennessä avotunturiin ja varsinkin viikon päästä pois tultaessa. Avotunturissa tuohon aikaan ei vielä ole ongelmia, siellä lumi tulee varmasti riittämään. Tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, vaikka laakson pohjalla välillä jouduimmekin etsimään sopivaa suksien ja ahkion mentävää uraa.
Ennakkoon olimme toivoneet vaihtelevia sääoloja; auringon paistetta, tuulta, huonoja sääoloja, whiteout:ia, yms. Halusimmehan reissusta opettavaisen ja mieleenpainuvan. Toiveistamme huolimatta aurinko otti pääroolin ja saimmekin nauttia viitenä päivänä enemmän ja vähemmän lämmöstä sekä hienoista näköaloista, joita sitten riittikin silmän kantamattomiin. Loppu matkalla sää hiukan muuttuikin ja saimme tuntumaa myös tuulessa ja huonossa näkyvyydessä kulkemiseen, kuitenkaan täydellistä whiteout:ia emme päässeet kokemaan.
Kuva: Nallo-tunturi
Alueella liikkui myös muita kulkijoita, teimme useampana päivänä havaintoja meri- ja maakotkista. Laaksoissa matkaamme saattelivat riekot ja koskikarat, ylemmäksi päästyämme saimme seurata taas kiirunoiden elämää. Alkupäivinä näimme myös useammat ahman jäljet ja olihan tuo käynyt eräänä yönä myös leirin läheisyydessä ihmettelemässä telttojamme. Viimeisenä aamuna huomaisimme hirven nukkuneen leirimme läheisyydessä ja samalla kun aloitimme omat aamutoimet, niin hirvikin päätti ruveta omalle aamupalalle samalla seuraten meidän valmistautumista liikkeelle lähtöön.
Kuva: Matkalla kohti Kungsledenia
Reittimme kulki Nikkaluoktasta Vistasstuganin suuntaan, josta käännyimme Nallolle päin. Täältä etenimme Sälkastugornin ohi Sinnijohkalle. Josta yritimme myös nousta Kebnekaisen huipulle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Topitusreitti sinä päivänä ja niissä lumiolosuhteissa osoittautui liian haasteelliseksi ja päätimmekin jättää topituksen tekemättä. Matka jatkui Singistugnan suuntaan, Fjällstationin kautta takaisin Nikkaluoktaan. Kokonaisuudessaan reitti vaatii hyvää peruskuntoa. Matkaa meille kertyi noin 100 km ja korkein kohta, jossa kävimme sijaitsi noin 1500 metrissä (Nikkaluokta 465 m).
Kuva: Saimme nauttia kauniista säästä pääosan matkaa
Äkkinäiselle ahkion vetäminen ylämäkeen ei ole kovin miellyttävää ja sitä kannattaakin ennen tuolle alueelle lähtöä harjoitella. Ryhmämme huomasi myös hyvien välineiden ja varustuksen merkityksen tärkeyden, jotka ovatkin omiaan helpottamaan kulkua noissa maastoissa.
Vaikka reitti kulkikin välille kämppien läheisyydessä, niin missään vaiheessa emme niihin tukeutuneet vaan yöpymiset hoidimme teltoissa.
Kuva: Vindskydd
Yhtenä yönä rakensimme kuuden henkilön suuruisen lumiluolan ja neljän henkilölle iglun, joista toinen tai molemmat olivatkin osalla ryhmästä ennestään tuntemattomia. Näiden rakentaminen ja niissä yöpyminen koettiinkin varsin hyvinä kokemuksina.
Ryhmämme olikin reissun jälkeen hyvillä mielin, paljon uutta oli taas koettu ja opittu. Rakot jaloissa, kipeytyneet jalat, välinerikot, uudet ja lainatut varusteet toivat oppia roppakaupalla, ja näiden oppien avulla onkin taas mukava käydä suunnittelemaan uusia reissuja, vaikkapa Sarekkiin tai Huippuvuorille.
-Pasi Ruohtula-
PS: Sama kertomus reitteineen ja muutama lisäkuva löytyy myös Spot Adventuresta linkin takaa:
https://www.findmespot.com/spotadventures/index.php/view_adventure?tripid=337135
