Korpijaakko veti Iso-Syötteellä vuoden ensimmäistä Johdatus arktiseen vaeltamiseen-kurssia ja Vaiska Kouvolassa Retkikunnan turvallisuus- ja jääkarhuturvallisuuden jatkokurssia.
Alla lyhyesti Vaiskan kurssien antia:
Retkikunnan turvallisuuskurssilla harjoitellaan sellaisia vakavia tilanteita, joihin yksin kaukana asutuilta seuduilta operoiva arktinen retkikunta saattaa joutua.
Aloitettiin jäihin putoamisella. Pakkasta oli mukavasti – 20 – – 24 C, joten saatiin aika todenmukaiset olosuhteet. Tilanne, joka on kohtalokas yksinäiselle vaeltajalle ja vielä kahden hengen tiimille, ei ole sitä suurehkolle asiansa osaavalle porukalle. Kyseessä on kuitenkin niin epämiellyttävä kokemus, ettei heikoille jäille tai liikkuville jäälautoille mielellään mennä. Kurssilaiset sen sijaan pitivät kokemusta mahtavana. (olivatkohan näin alkuvaiheessa pelkästään kohteliaita.)
Päivän antiin kuului myös aseenkäsittelyä ja muodolliset ammunnat paikallaan pysyviin maaleihin.
Kylmästä siirryttiinkin sitten kuumaan. Käsiteltiin kuinka ehkäistä niitä vaaratilanteita, joita keittimen teltassa polttamisesta voi seurata. Tässä onkin asian ydin: Pitää tehdä homma oikein, niin se on turvallista. Väärin tehtynä taas vaarallista.
Harjoituksen lopussa kunniakkaasti Arktiksella palvellut ruotsalainen telttamme siirtyi tulipallona ajasta ikuisuuteen uuden kotimaisen retkikuntatelttamme katsoessa vierestä.
Tähän päättyi turvallisuuskurssi.
Jääkarhuturvallisuuden jatkokurssi on tarkoitettu retkikuntien johtajille ja retkikuntien varsinaisille karhuampujille. Kurssilla perehdyttiin syvällisemmin aseiden säilytyksestä ja kuljetuksista annettuihin määräyksiin, aseen huoltamiseen, kohdistamiseen jne. Kaikki kurssin ammunnat olivat tilanteenmukaisia ammuntoja.
Ensimmäinen ammunta oli monelle YK-joukoistakin tuttu falling plate. Se on hyvä ammunta, jossa yhdistyy tuli ja liike. Ampuja saa käsityksen hengästymisen vaikutuksesta osumatarkkuutten. Koska ammunta tapahtuu parikilpailuna, saadaan mukaan myös stressiä.
Toinen ammunta oli toiminta vartiomiehen parina. Ampujan tullessa ulos teltassa tilanne olikin jo kehittynyt sellaiseksi, että karhu (liikkuva auton rengas) juoksi leirissä telttojen ja retkikunnan jäsenten keskellä. Liikkuva karhu piti tappaa, mutta samalla piti varoa tulilinjalla olevia retkikunnan jäseniä ja telttaa.
Ja tilanteet muuttuivat aina vain ikävimmiksi. Seuraavaksi ampuja hiihti ahkiota vetäen retkikunnan neljäntenä. Hänen piti tehdä itse päätös tulen avaamisesta tilanteessa, jossa kolme kaveria oli ampujan ja karhun välissä. Toisessa tilanteessa karhu hyökkäsi yllättäen jommaltakummalta sivulta retkikuntaa kohti. Kääntyminen ei ollutkaan aivan helppoa sukset jalassa ja ahkio perässä.
Viimeinen tilanteenmukainen harjoitus oli karhun hallittu kohtaaminen. Karhu lähestyi 100 metrin päässä, jolloin sitä yritettiin karkottaa double alarm patruunalla. Karhun jatkaessa lähestymistä, sitä yritettiin karkottaa beanbageilla. Karhun hyökätessä sitä ammuttiin kaikilla aseilla.
Lopuksi suoritettiin vielä tutustumisammunta järeää revolveria käyttäen.
Vaiska kiittää kurssilaisia innokkuudesta ja aktiivisuudesta, jota ei edes pakkanen kyennyt lannistamaan. Koulutustilaisuudet jatkuvat ensi viikonloppuna Messilässä Johdatus arktiseen vaeltamiseen kurssilla.
