Ankarat Avotunturit

Blogi

”sää: aamu plussalla, 10m/s kaakosta, pilvinen; päivä plussalla, 20m/s kaakosta, puolipilvinen; illalla nollassa, 12m/s kaakosta, aurinkoista sijainti: N 67,11670° W 049,533834°”

Reissaa kotisohvaltasi käsin aina Jäämerelle asti tai fiilistele, olisiko talvivaellus sun juttu. Blogistamme löydät muun muassa retkikertomuksia ja tärkeää perustietoa ankarimmissakin olosuhteissa toimimisesta.

Igluja ja revontulia Kebnekaisella

  Yhdeksän hengen retkikuntamme lähti pääsiäisenä Vaiskan johdolla kiertämään noin 100 kilometrin matkaa Kebnekaisen tunturimassiivin ympäri. Keväiset säät suosivat ja vaelluksen puolivälissä pääsimme tuntureiden keskellä ihailemaan kirkkaalla yötaivaalla loimuavia revontulia. Reilun viikon kestäneen reissun alussa ja lopussa pysähdyimme Levillä Vaiskan kammilla huoltamassa itseämme ja tavaroitamme sekä kuuntelemassa huikeita tarinoita Pohjoisnavalta, Grönlannista sekä eri puolilta maailmaa. Vaellusreitti kokonaisuudessaan löytyy Spot Adventuresista: http://www.findmespot.com/spotadventures/index.php/view_adventure?tripid=342806 Teksti ja kuvat: Susanna “Suski” Oksanen Lisää kuvia vaellukselta Suskin valokuvablogissa: http://suski.pictures.fi/blog/44/Arctic+skiing:+around+Kebnekaise/ Kuvasarja 1: Iglun rakennus Iglun rakentaminen alkaa pohjaympyrän mittaamisella. Mittatikkuna tässä yhden hengen iglussa toimi Vaiskan suksisauva. Rakennuspalojen nostaminen sujuu yhteistyöllä. Palat irrotettiin lumisahalla sekä lapiolla ja kuljetettiin ahkiolla iglutyömaalle. Lumen syvyys iglun kohdalla oli noin 1,40 metriä. Ahkiota vetämässä Minttu, kuopassa paloja nostelemassa Pekka ja Marko. Iglun rakenuspalojen kaivamisen yhteydessä ehtii antaa myös ilmakitarasoolon! Tässä Villen taidonnäyte. Rakennuspalojen yhteensovittaminen vaatii lumisahaa ja yhteistyötä. Työn touhussa Vaiskan kanssa Saija ja Ninni. Miehen mentävä oviaukko. Iglua viimeistelemässä Ninni

Lue lisää »
5. huhtikuuta 2016 Ei kommentteja

Kun soitto 112:een ei riitä – eli kuvia ja vähän tekstiäkin arktisen retkikunnan lääkintähuoltokurssilta

Avotuntureiden arktisen retkikunnan lääkintäkurssi pidettiin 13. – 14.2. Orivedellä. Nimensä mukaisesti kurssilla keskityttiin niiden vammojen torjuntaan, joita kaukana ihmisasutuksesta kylmillä seuduilla liikkuva hiihtoretkikunta saattaa kohdata. Lääketieteen tohtori Heikki Karinen toimi kurssin pääkouluttajana ja allekirjoittaneen vastuulle jäi ne hommat, jotka voidaan tehdä rukkaset kädessä eli loukkaantuneen siirtäminen suojaan ja evakuointi LVI-oloihin. Heikin mittavaan osaamiseen ja henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuvaa opetusta on aina mielenkiintoista kuunnella. Taas huomattiin, että on aivan eri asia vaeltaa kotoisassa Suomessa kuin siellä, mistä äiti ei hae poikaansa pois heti, kun tätä alkaa itkettää. Olen aina pitänyt yksinkertaisitta toimintamalleista, joista puuttuvat vilkkuvat ledit ja muut hienoudet. Eräänä tällaisena mallina mieleeni jäi erityisesti Heikin improvisoima suksisauvasta tehty vetolasta. Se on oikea jalat maassa oleva ratkaisu, joka voidaan tehdä niillä välineillä, jotka retkikunnalla on normaalisti mukana. Kun potilas on saatu ”liiduttua ja paikattua”, hänet pitää siirtää suojaan. Harjoittelimme potilaan siirtoa kolmella eri menetelmällä ja uskon kurssilaisten saaneen realistisen kuvan, millaiseen potilaan kuljetukseen

Lue lisää »
17. helmikuuta 2016 Ei kommentteja

Avotunturit koulutus käynnistyi viime viikonloppuna

Korpijaakko veti Iso-Syötteellä vuoden ensimmäistä Johdatus arktiseen vaeltamiseen-kurssia ja Vaiska Kouvolassa Retkikunnan turvallisuus- ja jääkarhuturvallisuuden jatkokurssia. Alla lyhyesti Vaiskan kurssien antia: Retkikunnan turvallisuuskurssilla harjoitellaan sellaisia vakavia tilanteita, joihin yksin kaukana asutuilta seuduilta operoiva arktinen retkikunta saattaa joutua. Aloitettiin jäihin putoamisella. Pakkasta oli mukavasti – 20 – – 24 C, joten saatiin aika todenmukaiset olosuhteet. Tilanne, joka on kohtalokas yksinäiselle vaeltajalle ja vielä kahden hengen tiimille, ei ole sitä suurehkolle asiansa osaavalle porukalle. Kyseessä on kuitenkin niin epämiellyttävä kokemus, ettei heikoille jäille tai liikkuville jäälautoille mielellään mennä. Kurssilaiset sen sijaan pitivät kokemusta mahtavana. (olivatkohan näin alkuvaiheessa pelkästään kohteliaita.) Päivän antiin kuului myös aseenkäsittelyä ja muodolliset ammunnat paikallaan pysyviin maaleihin. Kylmästä siirryttiinkin sitten kuumaan. Käsiteltiin kuinka ehkäistä niitä vaaratilanteita, joita keittimen teltassa polttamisesta voi seurata. Tässä onkin asian ydin: Pitää tehdä homma oikein, niin se on turvallista. Väärin tehtynä taas vaarallista. Harjoituksen lopussa kunniakkaasti Arktiksella palvellut ruotsalainen telttamme siirtyi tulipallona ajasta ikuisuuteen

Lue lisää »
12. tammikuuta 2016 Ei kommentteja

Eräoppaat Kebnekaiselle 21. – 28.4.2015

Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon osan erityisosaamiseen perustuva luonto-opastamisen tutkintotilaisuus järjestettiin kahden tutkinnon suorittajan ja kahdeksan asiakkaan voimin Kebnekaisen hulppeissa vuoristomaisemissa huhtikuun lopussa. Ajankohta oli ennakkoon hiukan kysymyksiä herättävä; kuinkahan pitkälle kevät on edennyt ja löytyykö lumistaosuutta laakson pohjalta mennessä avotunturiin ja varsinkin viikon päästä pois tultaessa. Avotunturissa tuohon aikaan ei vielä ole ongelmia, siellä lumi tulee varmasti riittämään. Tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, vaikka laakson pohjalla välillä jouduimmekin etsimään sopivaa suksien ja ahkion mentävää uraa. Ennakkoon olimme toivoneet vaihtelevia sääoloja; auringon paistetta, tuulta, huonoja sääoloja, whiteout:ia, yms. Halusimmehan reissusta opettavaisen ja mieleenpainuvan.  Toiveistamme huolimatta aurinko otti pääroolin ja saimmekin nauttia viitenä päivänä enemmän ja vähemmän lämmöstä sekä hienoista näköaloista, joita sitten riittikin silmän kantamattomiin. Loppu matkalla sää hiukan muuttuikin ja saimme tuntumaa myös tuulessa ja huonossa näkyvyydessä kulkemiseen, kuitenkaan täydellistä whiteout:ia emme päässeet kokemaan. Kuva: Nallo-tunturi Alueella liikkui myös muita kulkijoita, teimme useampana päivänä havaintoja meri- ja maakotkista. Laaksoissa matkaamme

Lue lisää »
2. toukokuuta 2015 Ei kommentteja

Myrskyn ratsastajat – hiihtäen Nallolle ja takaisin

Nallo, eli sinne ja takaisin   Kevään toinen Kebnekaisen retkiryhmä siirtyi pääsiäislauantain aamuna Sissin kammilta Nikkaluoktaan 10 asiakkaan ja yhden Vaiskan voimin. Iltapäivän neljän legin aikana totuteltiin hiihtoon, muistettiin yhden makuupussin unohtuneen autoon, sussaroitiin vaatteita ja valjaita ja saatiin aavistus siitä, miten ahkio ensin jarruttaa ja sitten tuuppaa hiihtäjää mäennyppylöissä. Ahkion kanssa hiihtäminen oli useimmille uutta ja johdatuskurssin ”hikoilua vältetään viimeiseen asti” -oppi oli vain häilyvä muisto, kun vaatetta oli tietenkin liikaa, pakkasta ei nimeksikään ja kroppa ihmetteli mikä on homman nimi. Ensimmäinen leiri laitettiin illansuussa pystyyn ja nopeimmilla taisi jo pekonit paistua pannulla siinä vaiheessa, kun noviisit vielä ihmetteli telttanarujaan. Yhdessä pytingissä tiedusteltiin olisiko telttaparilla sitä siemennestettä kattilaan pohjalle lumensulatusta varten. Ei ollut, mutta onneksi termarin pohjalla oleva vesitilkka kelpasi.   Sunnuntain suunnitelma oli edetä 8 legiä. Maasto ja sää vaihtelivat, skinit kiinnitettiin hiukan ennen lounastaukoa ja nollakelin lumi rakensi omat möykkynsä suksen pohjiin. Mäkien nousu- ja laskutekniikoita tuli

Lue lisää »
13. huhtikuuta 2015 Ei kommentteja

Karoliinivaellus 12. – 19.3.2015

Tawastia Expedition siirtyy uudelle alueelle – talvivaellukselle. Viikon reissuun lähtee Kari, Jarmo ja Ilari. Oppaaksi tulee Emeritus-opas Kari ”Vaiska” Vainio, joka on monet maat ja mannut kolunnut ja matkan järjestää avotunturit.fi. Vaellus kulkee historiallista Karoliinireittiä Sylarnan tunturialueella Kölivuoristossa, jossa Kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtama armeija kohtasi luonnon armottomuuden. Matkaan lähdetään Hämeenlinnasta 12.3. aamuyöllä kohti Vaasaa. Siitä laivalla yli Uumajaan ja automatka jatkuu Sylarnan Storulvån-tunturiasemalle. Vaellusreitti kulkee Karoliinien reitillä Ruotsissa ja Norjassa Sylarnan tunturimassiivin ympäristössä. Pe 13.3. Storulvånista nokka kohti Karoliinien muistomerkkiä, joka sijaitsee Blåhammar tunturin lähettyvillä. Meillä on nousukarvat suksien pohjassa, kun matelemme kohti ylämäkeen määränpäätä. Hiihdämme kohti länttä, kun 1719 tammikuussa kesävarusteiset sotilaat kävelivät vastakkaiseen suuntaan. Yritämme zoomata reittiä tunturin harteilta, mutta ajaudumme pitkän nousun jälkeen umpikujaan. Täyskäännös ja pulkkien kanssa laskemme maitohappoisin reisin koivikossa mutkitellen kohti joen vartta. Vihdoin, illan jo hämärtyessä löytyy harjun törmän alta luminen kenttä, johon majoitumme yöksi. Muutaman kilsan päässä on Karoliinien muistomerkki surullisesta

Lue lisää »
22. maaliskuuta 2015 Ei kommentteja

Suodata blogikirjoituksia

Ajan mukaan
Aiheittain
Avainsanat
Scroll to Top