Kultatuoliin tunturissa- Juhlavaellus Sarekissa!
Sarek. Seitsemän päivää, kuusi telttayötä. 64 km ahkiovetoa keskellä yhtä Pohjolan hienoimmista erämaista. Retki, johon oli valmistauduttu; vedetty rengasta Puijon purupohjalla, nostettu punttia salilla, hiihdetty pertsaa ja kuivattu ruokaa. Elämäni kunto! – ja samalla myös minun 50-vuotisjuhlavaellukseni. Matkan varrelle mahtui kaikkea mitä tunturi voi tarjota. Oli kirkasta paistetta, jolloin lumi kimalsi silmissä ja tunturijonot piirtyivät terävinä horisonttiin. Oli tuulta, joka juoksutti lunta kiitoon, painoi huppua kasvoille ja muistutti missä ollaan. Välillä edessä oli napakkaa ylämäkeä ja painavaa umpihankea, jotka taittuivat hymyllä ja huumorilla. Leuto keli nosti vyöryriskiä ja muokkasi reitin kulkua. Lumipakka oli monin paikoin herkässä. Hanki humpsahteli laajoilta alueilta suksien alla – sellainen ontto, painuva ääni, jonka jokainen tunturissa liikkuva tunnistaa. Rinteillä näkyi myös luonnollisia lumivyöryjä, jotka muistuttivat siitä, että talvitunturi on kaunis mutta vaatii kunnioitusta. Whiteoutissa hiihtäessä maailma katoaa. Suksi kulkee, mutta maisema häviää valkoisenharmaaseen. Suunta löytyy kartasta ja kompassista, mutta muuten tuntuu kuin hiihtäisi tyhjyydessä. Ei enää